tiistai 4. helmikuuta 2014

Täällä taas

Hei taas !

Tovi vierähtänyt taas kirjoittelusta. Ei ole muka ollut aikaa ja aina kun Aada nukkuu niin ei jaksa keskittyä :)

Aamupiirrettyjä katsomassa



Aada on oppinut nyt tosiaan liikkumaan jo vähän vauhdikkaammin, leikkimatolla mennään kauheeta kyytiä :) Syöminen on aikamoista säätöä kun pikkuneiti haluaisi pitää lusikankin itse kädessä ja pullosta juoda ihan itse, pullosta juominen jopa onnistuu mutta soseiden syönnissä se lusikka olis varmaan silmässä..  On silti tosi mukava seurata Aadan kehittymistä kun se tutkii leluja käsillään, vie myös kaiken mahdollisen suuhunsa mukaanlukien Konan kännykän, cokispullon ja kaiken mistä kiinni saa :D Nyt tosiaan saa jo jotain aikaiseksi kun Aada on hereilläkin kun se on ruvennut viihtymään jo itsekseenkin leikkimatolla tai sit sitterissä.






Ostin Aadalle uuden purulelun, vähän paremman mallisen kun äitiyspakkauksessa tulleen. Se on nyt sit ollut hyvä ostos, Aada mutustaa sitä päivittäin ja paljon :) Hyvä vaan kun ne tulevat hampaat nyt sit ilmeisesti jo oireilee kun purulelut on helpottanu oloa.


Tutti meillä on edelleen hyvin harvoin käytössä, nykyään ei enää pinnasängyssä huoli tuttia vaan unirätti syliin. Vaunuissa ja hyvin harvoin sisällä ottaa. Yks päivä tosiaan tarjosin sit tuttia kun kädet meni suuhun ja kauhee huuto ja kuola lensi, tutti olikin sit tosi kiva siihen asti kun alettiin päristellä :)

Aadalla on pari päivää juttu lentänyt kanssa, aamusta iltaan kauhea pulputus. Se on tosi hauskan kuulosta kun pienellä on asiaa ja paljon.

 Mä kyllä nautin tästä ajasta Aadan kanssa paljon enemmän kun siitä kun se oli ihan vastasyntynyt.
Nyt Aadan kanssa kuitenkin jo pystyy tehdä asioita, se hymyilee, nauraa, juttelee ja tosiaan liikkuu. Kun Aadalle sanoo aamulla huomenta, Aada vastaa hymyllä ja virnuilee pitkän aikaa. Aadasta näkee millon sitä väsyttää josta yleensä kiukku johtuu. Ollaan saatu hyvin unirytmit Aadalla kohdalleen ja se nukkuu hyvin, välillä vaan saattaa herätä yöllä jo neljän-viiden aikaan syömään mutta onneksi nukkuu sit vielä pitkän aikaa.



Mun pitää ryhdistäytyä ja alkaa käydä lenkillä ja soittaa lääkäriin ja valittaa mun selästä. Mua sattuu jopa nauraminen. On aika kurjaa kun ei voi täysin nauttia ajasta Aadan kanssa kun ei välillä pysty tehdä mitään ilman että tuntuu että ilmat lähtee pihalle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti